9.2.2015

Kohti ääretöntä ja sen ylitse

Heissun ihmiset
Tänää on ollu tähän asti ainakin kiva päivä, vaikka oon aika väsynyt. Ekoilla tunneilla meillä oli äikkää ja kuvista, ja kolmannella tunnilla oli joku valinnaisaineinfojuttu. Sitten meillä oli vielä enkkuu, kemiaa ja musiikkia. Maanantai tuntuu aina jostakin syystä tosi pitkälle, meinaan nukahtaa aina ekoilla tunneilla.
     Oon tässä miettiny, et mite helposti kaveruus hälvenee pois. Ihmiset muuttuu niin helposti. Olin parhaita kavereita parin tyypin kanssa vuos sitten, mut nykyään ei enää puhuta suunnilleen toisillemme. Joskus on se perus:
"Moi"
"Moi"
"Mitäs sä?"
"Ei täs ihmeempii, sä?"
"Ei mitää erikoista :)"
    Ja siinä se sit oliki. Haluisin puhuu edelleen niitten kaa, mut en keksi yhtään mitään, mistä niille puhuisin. Toki tässä on myös se, että muutin pois paikkakunnalta, mutta kaikki alko vaa yhtäkkii loppuu, yhen pienen riidan takia. Väkisinhän tässä ajattelee, että olisikohan asiat ihan toisin, jos olis tehny jotenki eri tavalla?
   Me ollaan puhuttu tästä kyseisestä asiasta monesti, ja ollaan päätetty, että pidetään meidän ystävyys nyt kasassa, mutta se jää siihen aina.





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti